RUNOT
Kirjoittaja Nasta Kudasava
Kääntäjä Tatyana Pitchulina
***
Täällä kaikki pelkäävät myöntää menettäneensä jonkun,
ei myöskään ole enää mahdollista astua maan päälle kauhistelematta:
käpyjä rätisee jalkojen alla kuin luita,
ja murhaajien jalkineet kuin kukkulat ovat peittyneet ruohoon.
Taivaalta löytyy taivaalliset sadat ja taivaalliset kuutoset…
Ja taivaalta kyynelten läpi taivaallista rattia halaten,
Katsoo alas epätoivosta järkyttynyt lentäjä Akretsin:
„Kaikki
on unohdettu.
En ole
pelastanut
ketään.“
_______
Barys Akrestsin on Neuvostoliiton sotilaslentäjä, Neuvostoliiton sankari, joka kuoli vuonna 1944 Minskin taistelussa ja ohjasi osumaa saaneen koneensa vihollisten joukkoon. Akrescinin kunniaksi on nimetty kuja Minskissä, jossa sijaitsee suuri väliaikainen pidätyskeskus, jossa sadat viattomat ihmiset joutuivat väkivallan ja kidutuksen kohteeksi vuonna 2020.
***
meistä oli mukava lukkiutua kotiin,
halusimme suojata näin itsemme Kurapaattien ulvomisen äänistä.
emme uskoneet kolmekymmentäseitsemään –
joten kahdeskymmenes saapui meidän luo.
tämä kauhu, kuin kosteat lehdet
sekä niistä täyteen ahdetut laukut,
tahdon herätä, päästä ulos
tahdon uida tai pois lentää…
emme uskoneet kolmekymmentäseitsemään
emme katsoneet Kurapaatteja kasvoihin,
kaikessa hiljaisuudessa nukuimme kotona –
joten kahdeskymmenes saapui meidän luo.
NIMILISTAT
ikuinen syksy tarinoita kuiskaa punaisia lehtiä puhaltaen,
syksy avaa totuuden, kun tiainen koputtaa nokallaan…
emme kuulle sitä:
meidän korvamme kuuroutuivat nimistä!
luemme ihmisten nimiä –
epäinhimillisistä nimilistoista.
luemme ja itkemme löydettyjen perään
sekä niiden perään, joiden nimi ei ole löytynyt,
seinien sisällä kauhuissa rottavuosi vietetty…
sieltä löytyy – Baranavichy, Maghilev, Slutsk, Akrestina, Zhodzina –
veriset mustelmat tajuttoman isänmaani ruumiissa.
tämä mieletön hulluus loppuu jonakin päivänä,
kiputila, jossa me kaikki pysyimme pitkään, helpottaa.
siinä vaiheessa Jumala katsoo nimilistaan, kukaan ei pääse karkuun:
listasta löytyy jokainen teloittaja, jokainen petturi ja jokainen hirviö.
KIRJEET
sanotaan, että kirjeet vankilaan eivät häviä.
ne kasvattavat siivet, kokoontuvat kettujen parveen,
lentävät kaukaiseen taivaaseen,
rakentavat vapauden pesiä…
vaalean selän tatuointi, jossa kirjaimet, ei parane.
vangit muuttuvat jalavaksi, joka versoa telkien läpi,
ne vaeltavat lehdistöään etsiessään…
kunnes taivas tulee niiden luokse –
kuin kirjeet ja kuin kettujen pennut.
sitten kipu häviää taivaaseen ja helpottaa.
IKUISELLE KASTYUSHKALLE
Ex pluribus unum
Auringon kulta kutsuu luokseen,
mutta sinun pitäisi
olla uskollinen maalle.
Täällä meidän ja teidän vapautenne puolesta
olemme itsemme uhranneet,
olemme kaatuneet!
On monia totuuksia ja valheita,
mutta pidä kiinni aina siitä, että:
ei ole olemassa jonkun toisen kipua
eikä ole olemassa jonkun toisen sotaa
Kuuletko, Kurapatovin maassa jälleen
siat kiillottavat kärsänsä,
Butavan lapset
ompelemattomat huutavat nimeäsi –
veri huutaa!
Tämä on veljiesi veri, Abel,
tottelemattomien!
Kuuntele, jossain
muodostuu
uusi
gulag…
hengen tahto on kova,
ruumiita kuin seuraavassa Roomassa –
kuulet sen,
miten itsenäisyyden puolesta
uudet soturit taistelevat…
Älä unohda
taustaa tai menneitä
pidä kiinni aina siitä, että:
ei ole olemassa jonkun toisen kipua
eikä ole olemassa jonkun toisen sotaa.
ÄIDIN ÄÄNI
Raman Bandarenkon muistolle
Ulkona on ihmismeri, mutta minä en usko sitä.
Käsittämätön sana „kuollut“ ei tule mieleen.
Mieluummin suljen ikkunaa ja teen illallista.
tässä on sipuli, viini, sisäfile, timjami, basilika…
Siellä on ihmisvaltameren myrsky aukioilla,
siellä he kantavat lipuissaan voimakasta sanaa „sankari“.
Mitä hyötyä minulle on sanoista? Tärkeintä on, että rakas poikani tulee pian,
hän istahtaa viereeni pöydän ääreen ja syö kanssani illallista.
Mikäli hän ei tule, minä nousen ja menen Jumalan tykö,
Sanon hänelle: „Sinä, joka teit meidän sydämistämme liekit!
En tarvitse sankaria! Anna minulle takaisin poikani elävänä!
Tavallista poikaani elävänä minulle, kuulethan, anna takaisin!“