RUNOT
Kirjoittaja Marianna Kijanowska
Kääntäjä Tatyana Pitchulina
***
metsät tähtien alla ovat mustia vihasta, surusta,
niiden kantavat elävät puut ovat kuolemattomia,
kuten vihaiset ihmiset, he ovatkin kaikkialla
ihmiset ovat yhtä vihaiset kuin elävät kuolemattomat puut
jopa kaupungin ihmiset, lopun alussa sekä Siinailla
sekä alun alussa, jolloin mikään ohi ei mene
Mooses pysyy, laatat ja alun alku eivät katoa mihinkään
alun alussa olemme jo valmiiksi vihaisia kaikkeen
vihaisina, olemme ensin hiljaa, ennen kuin huudamme
olemme itse se kaikki, mikä on alun alusta saanut alkunsa
tähdet loistavat pesiin, meitä kiinni ei saa
linnun tapaan me väistämme valkoiset salamat
mustat surusta metsien läpi kulkevat juuret
nuo taivaan juuret ovat vihaiset, ne puhuvat maan asukkaille
minä puhun kuin juuri, olenkin vihainen ihminen
alun alku nyt alkaakin muutosten tulesta
kuolemattomat puut ovat elävät, kantavat
me, vihaiset ihmiset, olemme eläviä, olemme kuolemattomia kaikki
eivät teräs tai he, joilla aseita, pystyy voittamaan meitä,
vuoren takana on vesi ja veden takana on vuori vuoren jälkeen
siinä Dnipromme alkoi, olemme Ukraina ja valta
löytyy metsästä tähtien alta vihaiset ihmiset sekä siivet
olemme ihmisiä, jotka ovat vihaisia rakkaudestamme
piikillä ompelemat kirsikat ovat surusta mustat.
***
minuutit haihtuivat, ääni hajosi pieniksi sirpaleiksi.
sekuntien murto-osat vilkkuvat päässäni jostain syystä,
Istun sängyllä ja tuijotan ilmaa,
veriset kädet mustassa mullassa, kylmässä ruohossa,
maailma avautui ilkeälle yölliselle verelle,
raskas tykki metelöi, kuuluu todellisuuden kova jyminä
„älä tapa“ – rikkinäinen on kädessäni hiiri
enää taloa ei ole, eikä ihmistä, eikä edes kissaa
horisontti näkyy, mutta meidän heimo on muu kun dulebit
„älä tapa“ kuin „älä pelkää“, mutta jos kyseessä on vihollinen,
häntä kuuluu sekä lyödä että tappaa …
pimeyden syvyyksissä Mariupolissa näkymättömissä pesissä on kyyhkysiä –
naiset, vauvat ja vähän isommat lapset
viattomat kuolivat pommituksessa tai kuolivat nälkään
minuutit haihtuvat, kipu hajoaa palasiksi
huudamme kostoa, niin kovaa, että maailma vapisee
***
mehiläinen on palanut, kuin kotia etsivä mies
sieltä, jossa kotia ei ole, siellä on vain raunioita muiden raunioiden joukossa
itken, olen siis olemassa, koska itku on kaiken edeltäjä
ikään kuin vauvan itku kuuluu elävästä Ukrainasta
kesä alkaa, on tarve leikata ruohoa,
kostoa huutavat murhattujen lasten äänet
Olen mykkä, mykkänä rukoilen ja tulen rukoilemaan –
pelasta, Armollinen, pelasta iloisen kansani,
talon lähellä kaivo on palanut, puutarhassa hauta,
tuhottu on makea vesi ja sato,
pelasta, Jumalanäiti, rukoilen Sinua tänään,
pelasta sydämet, oi puhdas ja pyhä Ilomme,
anna kaikille sureville kuolemasta ja itkuista
hyvän esirukouksen salaisuuden yhä uudelleen ja uudelleen
tulkoon suuri pelastus Ukrainalleni
anna suojasi, anna voittoa,
anna, Äitimme, rakkautta
anna lasten syntyä vapaassa uudessa maassa
anna kidutusten, epätoivon ja pelon mennä ohi
anna meille iloa, Jumalanäiti, jotta emme unohtaisi iloita
jotta muistaisimme ilman myrkkyä sydämissämme
se ei ole vain sota, se ei ole vain julma teurastus
se on uusi aikakausi, rajat ovat tulessa
pelasta, Armollinen, jotta voitto tulisi meille
tämä sota on parantumaton mutta silti sekin menee ohi