TEKSTIT
Kirjoittaja Vika Trenas
Kääntäjä Arja Pikkupeura
***
Olen väsynyt sotimiseen, haluan rauhaa enkä sotaa. En enää taistele tuulimyllyjä vastaan, en enää tunne syyllisyyttä siitä mitä olen tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä. Minussa ei ole enää vihaa eikä rakkautta, on vain tyhjyys, jonka läpi on kuljettava, niin kuin pelottava, sakea ja veretön sumu olisi nielaissut minut ja sylkäissyt minut ulos kaiken taakseni jättäneenä. Päästä minut, menneisyys, päästä irti, en ole enää mitään sinulle velkaa.
***
Naiiveja ovat ne, joiden mielestä pahin helvetti on maan päällä. Peltojen särjetyt sydämet, kuivatut suot ja halkaistut kivet. Jos olet kulkenut tulen läpi täällä, voiko mikään yllättää sinua siellä? Jos olet antautunut vieraiden jumalien tahdon valtaan, jos pelko sykkii veressäsi. Jos takana on lukematon määrä helvetin piirejä, jos sinut on juurineen repäisty kotimaasta. Jos sinua ei kotona tarvita enää mihinkään. Jos olet itse repäissyt itsesi irti ja haukot henkeäsi kuin rannalle viskattu valas. Jos toivosta, rakkaudesta ja uskosta ei enää löydy neuvoa. Jos jonkun vuodattama veri tuottaa tuskaa. Jos oma veresi kiehuu, jos sielu repeää riekaleiksi niin usein. Siinä se, kangastus tiestä onneen.
***
He ovat päättäneet olevansa valta, ja me olemme päättäneet olevamme heidän orjiaan. He ovat kiusanneet meitä kyllikseen, mutta ei siinä kyllin. Nähtävästi tietoisuus ja äidinkieli ovat varastettavissa. Pian he sulkevat meidät häkkeihin. Saat tipan vapautta toissijaisissa asioissa, jonoon vain, ja sinulle tiputetaan sitä pipetistä. Vaikene edelleen, pidä tyhjät silmäsi edelleen kiinni, lavasta yhä omia syyllisiksi, jaa yhä maailma meihin ja heihin, kiellä itsesi leipää ja sirkushuveja saadaksesi. Sillä jos avaat silmäsi, avaat myös suusi, näet ympärilläsi tuhkarauniot, koeammunta-alueen ja ampumaradan.
MURRETTU IHMINEN
Ihmiset, jotka eivät halua ajatella omilla aivoillaan. Ihmiset, jotka eivät osaa rakastaa ja olla rakastettuja. Onnellisen neuvostolapsuuden läpäisseet. Oletteko valmiita kasvattamaan oman lapsenne samoin?
Älä ota häntä liian usein syliin, tottuu vielä siihen. Älä halaa häntä, muuten hänestä tulee liian lempeä ja tottelematon. Älköön pudotko rivistä, asettukoon riviin. Mitä hän uusilla vaatteilla, saa pitää loppuun veljen vanhat. Mihin hän hyvää ruokaa tarvitsee, sota-aikana meikäläisten vaarit iloitsivat leivänkannikasta – miksi hän heitä parempi olisi. Äläkä anna hänelle ruokaa ollenkaan, jos hän tuo koulusta huonon arvosanan. Hänestä tulee samanlainen kuin me, ei hänen tarvitse sen viisaampi olla, tuntea enemmän tai osata mitään ikiomaa. Me olemme synnyttäneet hänet, hän kuuluu meille, me muovaamme hänestä sen mikä meille on tarvis. Meidän pitää tehdä sinusta sopiva, meidän pitää sijoittaa sinut meikäläiseen yhteiskuntaan niin kuin Prokrusteen vuoteeseen.
Näin toimimalla saat sellaisen, murretun ihmisen.
***
Näin unta, että putoan jäihin. Unessa tajusin äkkiä tukehtuvani jään alle, eikä kukaan tule pelastamaan. Vaikka joku siellä on, toisella puolella, näen siluetit jään läpi.
Näin unta, että soitan niille, joita ei enää ole tässä maailmassa, ja he nostavat kuulokkeen. Näin unta, että minut asetetaan kohteeksi maalitauluun, että minuun ammutaan ja ruumiini muuttuu reikäiseksi pesusieneksi.
Näin unta kaikista edellisistä elämistäni, niistä jokaisesta kirjoitan erillisen kirjan. Mistä kaikesta näinkään unia, kun heräsin kylmässä hiessä. Mikä tässä siis mättää?
En ollut Baltian satamassa. En ollut missään satunnaisessa paikassa, äärettömän maailmankaikkeuden ulkopuolella. Olin omassa kodissani, rakkaassa synnyinmaassa.