RUNOT
Kirjoittaja Siaržuk Sys
Kääntäjä Tatyana Pitchulina
Pidetään kiinni!
Musta päivä tuo mustaa lunta
Kiristää se hermoja.
Tahtoisin matkalipun Nooan arkille,
Joko grivnoissa, zloteissa tai euroissa!
Mutta, minne pakenet sodasta –
joka sydämessä, sormissa vapisee…
Öisin verisiä unia näet,
aamuisin näet kuolleiden varjot.
Aamu alkaa pinolla savukkeita
lentää pois savu salpaava
taivaalle, missä rakettien ryppäät
Tšernihivistä aina Krimiin asti.
En saa lippua minnekään
Moskovan tappioon asti.
Minun jäljet jäävät tänne
Sinne missä Ukraina -äiti.
Krakova, helmikuu, 2022.
***
Ihmisten Wisla, Dnepri ja Tonava
hukkuvat suruun, pyörtyvät epätoivossa,
Przemyślistä Katowiceen ja Wawaan
Verisenä Golfvirtana…
Tippuu päälle raketteja, pommeja, miinoja…
Ukraina jyrisee, Ukraina seisoo,
tulessa kirkot, mutta Jumala sydämissä,
taistelu vapaudesta – kuolemaan asti!
Tulipalojen helvetissä, noessa ja savussa –
Ukrainani, toinen kotimaani.
Murretaan raivoavan pedon selkää,
yhdessä, toivossa ja uskossa!
Schloss Bröllin, 9. maaliskuuta 2022.
***
Pelko saapui keväällä huhtikuussa,
elät toivossa että pahin on ohi.
Mutta kompastut sanoihin:
rauha, lämpö, ystävällisyys, vilpittömyys.
Puhdistettu toukokuun sateilla
rintoihin asti viehättävä Vilna,
Mutta välillämme ei ole harmoniaa –
Ukraina on minulle se rakkaampi…
Haaveilen Tšernihivistä jatkuvasti,
Desnan kauneus ja luostarit…
Toivottavasti pystyn nauttimaan taas
auringosta Boldini-vuorella.
Vilna, 19.05. 2022
Ulja, minulla ei ole runoja Vilnasta!
Kaikki ympärillä haalistuu, kuihtuu…
Mustavalkoiseksi asti…
Tunnen oloni sairaaksi vieraassa maassa,
Jossa syyllisyys seuraa minua kuin varjo.
Kuules, Ulja, huomaatko kuinka ikävää on
Elää muukalaisena, pettää kaikki,
Kaikki haalistuu, haavat eivät parane…
Pitäisikö suostua vankilaan?
Meidän on tavattava kanssasi, löydettävä sopiva aika
Sinä ja minä sattumalta Vilnassa…
Kun kerran sydän on jo muuttunut täysin valkoiseksi,
tulevaisuudesta tuli mustavalkoinen.
25.07. 2022.