RUNOT
Kirjoittaja Valancina Aksak
Kääntäjä Tatyana Pitchulina
Ennen maailmanloppua
Sinä päivänä
kun alkoi
kolmas maailmansota,
eräs kuuluisa
silmälääkäri
teki työnsä,
ja nyt silmäni näkevät.
Sen jälkeen,
kun olen tavannut
tämän laserin
ja skalpellin taikurin,
Mietin tämän hoidon menestyksen
turhamaisuutta.
Miksi minun pitäisi
nähdä monivärisen taivaan,
kun se yllättäen
on menettänyt sateenkaaren.
Tänään vihdoin tajusin,
että taitavan
silmälääkärin kädet
antoivat minulle mahdollisuuden
nähdä
tämä
musta
maailmanloppu.
Sapatti
Lauantai.
Sapatti.
Pilvinen taivas ei liiku.
Harmaiden varisten varjoja
roska-astioiden päällä.
Kannot sammaleen peitossa
seisovat, kuin vartijat
polkuja pitkin.
Hiljaisuus on vihdoin täällä.
Sapatti.
Ampumista ei kuulu.
Panssarivaunut hämmentyneitä.
Pommit vierivät mutaan.
Ajattelin näin iloisena
kun katsoin ulos ikkunasta.
Mutta unohdin,
että herättyäni hetki sitten
en ehtinyt vielä ottaa pois korvistani
korvatulppia.
Valkoiset linnut
Kun heräät aamulla
asunnostasi,
näet ikkunasta
valkoisia lintuja.
He onnistuivat väistämään
pommeja ja räjähdyksiä,
ja ylittivät onnistuneesti
mustan savun pilven.
Sinä myös kuulet
lintujen hengästyneitä keskusteluja
siitä, kun
Ilmestyksen jälkeen
ne uusivat pesiä,
asettuvat sinne
ja munivat.
Myöhemmin,
keltaisen auringon
valaistuneena,
ne lähtevät lentoon
siniseen taivaaseen
Aurassa.
He palaavat
omaan
Valkoiseen Kotimaahan.
Yhdeksän lintua
Tänään taas
tulivat vastaan
yhdeksän valkoista
kesyä lintua.
Ne istuivat rivissä
ja niiden siniset silmät
katsoivat minuun luottavaisesti
seuraten liikkeitäni.
Kuin vauvat kehdoista
aistivat silmillä
heidän äitiensä olotilaa.
Luoteja ja pommeja –
kuin raskas uni
jäi sinne etelään
kahdenkymmenen lentopäivän päähän,
minkä aikana
parveen on jäänyt
kaksi kertaa vähemmän lintuja.
Tämä kevät on niille hurmaava aika,
jotta jokaiseen pesään
jokaisen syntymättömän
parvijäsenen edestä
syntyisi poikasia.
Ne oppivat
paikallisia
lauluja.
Niitä pitäisi olla
vähintään
yhdeksän lintua.
Pääskyset
Pääskyset ilmestyivät tänään
lämpimien kolojen alta.
Iloisesti visertävät jotain,
ja piirtävät ilmassa ensimmäisen ympyrän
turvakodin ympärillä
katsoen toisiaan hämmästyneenä.
He siniseen horisonttiin
suuntavat päättäväisesti
läpi maisemaa,
tavoittaen nopeasti
vaahtoisia pilviä.
He eivät tiedä vielä,
että jokainen uusi ilmatemppu
ja vapaiden siipien liike
tuo ne lähemmäksi
maailmaa,
jossa varikset ja haukat.
Siinä ne ovat
jo odottamassa
pilvisessä korkeudessa,
kun pienokaiset
saavat tarpeeksi rohkeutta
lentämään pois
omasta pesästä.
Pako Polesjesta
Suo. Lepät. Suopensaat. Sarakasvit.
Mustat talot kukkuloilla.
Niihin on mahdotonta päästä
ilman, että kompastuu
turvekasoihin.
Anteeksi, Kolas-setä,
en välitä tästä
paikastasi.
Olen pahoillani, setä Melezh,
en ole sellainen tytär
joka viihtyisi suolla.
Itse kudotut lumikengät,
mudalla voideltu kukkula,
liian nopeat jalat
hyttysten näkökulmasta.
Tylsä on päivä –
edelleen samat viiniköynnökset ympärilläni
ja olen saman pajun edessä,
kohtalolta piilossa.
Hämärä tulee,
suojaa ei näy missään
ja Polesjen korkeuksissa
loistavat tähtien keskellä
susien silmät.
Yksinäisyys
Minulla ei ole muuta paikkaa minne menisin,
jotta voisin tavata
Jumalaa,
paitsi minun
vilkas mielikuvitusmaailma.
Rakkautta sodan aikana
Jätin, lähdin.
Kurjuudessa, epätoivossa,
vaikeuksissa ja
kohtalon viemä
ajattelin, että
haavani
on leveä kun maailma.
Uskoin, että
kipuni
on kuin helvetin liekki.
Havahduin yhtäkkiä siihen, että
kaikki on muuttunut,
enää ei pysty
jättämään ketään
koska ei ole jätettäviä.
Paratiisia ei enää ole,
eikä ole enää
edes helvettiä.
Jäljelle on jäänyt vain sota,
jossa ei ole surua,
eivätkä haavat
satu ollenkaan
vaikka ovatkin syvät.
Tuomelassa palavat
treffit ja erot,
mutta tulipalosta huolimatta
kukat avautuvat.
Ruusu repussa
Asemalla, väkijoukon keskellä,
huomasin ruusun,
joka törrötti
rasvaisesta repusta,
johon juuri ja juuri oli mahtunut
yllättyneen kukan kukkaruukku.
Nuppu liikkui
tallattujen kenkien tahtiin.
Kun ne saapuivat satamaan,
ruusu yhtäkkiä tajusi,
ja ymmärsi,
että tästä lähtien hän tulee aina elämään
repussa.
Koska hänestä on tullut
ikuinen vaeltaja.
Kuismat
Sillä hetkellä,
kun aurinko paistaa voimakkaasti
Balmoralin linnan
tornin takaa,
haudutan kuismat.
Juon parantavaa juomaa
kunnes kuppi on tyhjä.
Vanha ystäväni tulee käymään.
Hän kysyy pilkallisesti –
auttaako tämä lääke todellakin
krooniseen suruun?
Hän laskee leikkiä
pilke silmässä,
sitten hakee
puuntuhoojan popsitusta kaapista
Ballantine’s.
Hän kaataa sen kahteen lasiin,
kertoen, että Skotlannissa
meidän täytyy unohtaa
Niemen joen rannikon
miedot lääkkeet.
Vaan meidän pitää treenata suolistoa,
jotta se tottuu raskaampaan juomaan,
sellaiseen, joka löytyy
kylmän Dee-joen rannikolta.
Daaliat tekevät kuolemaa
Aamuinen sade
laimentaa minun
vahvaa kahvia,
jota aion juottaa
daalioille.
Ne ovat heikkoja, niillä on jano,
ne tekevät kuolemaa.
Laitan noin litran kahvia
myös itselleni,
ja sukellan uutisten verkkoon.
Uutisista
katsoo minua
parrakas mies,
joka ei enää koskaan
pysty näkemään
kuinka daaliat tekevät kuolemaa
muukalaisella maatilalla.
Daalioiden emäntä
ei ehtinyt saada kahvia valmiiksi,
eikä tarjota piristävää juomaa
palanneessa kodissa
Mieletön panssarivaunu
päihitti molemmat.
Yö
Malevitšin musta neliö
sisältää lukemattomia pilkkuja,
jotka ovat näkyvissä vain sokeille.
Alkuperäisestä kehys puuttuu,
tässä versiossa se on kiinnitetty pihdeillä
kaikista neljästä kulmasta.
Vaneri, joka kerran ollut
taulun seinänä,
reunustaa nyt mustan ympyrän,
jonka rinnalla valkoinen
ei ole verrattavissa.
Neliö
valuu ympyrän päälle
ja kupoli
muuttuu ristiksi.
Tyhjää
heinänipun molemmin puolin,
antrasiitit kylmenevät.
Suprematismi.
Korkein kohta.
Naulat tähtien sijaan.
Yö.
Ihmeitä ei ole
Rakas Joulupukki,
jos laukussasi
ei ole mitään muuta,
kun vaaleanpunaisia
makeisia,
älä sitten tule
meille.
Me siskoni kanssa
emme pidä makeisista.
Mikäli vastaat,
että voisimme syödä sokerittomia piparkakkuja
jossa inkiväärit ja appelsiinit,
emme syö niitäkään,
koska eivät ne ole
meidän oman puutarhan lahjoja.
Oletko suuttunut?
Mietitkö miten voikaan lapset
olla niin huonosti kasvatettuja?
Kuulepas,
emme usko
yleisestikään
enää
sinun ihmeisiin.
Epäilemme, että sinun sijasta
jo mahdollisesti toimii
joku muu.
Todellinen Pyhä Nikolaus
olisi tänään tuonut kotiin
isossa säkissä
meidän isäämme.
Oletko yllättynyt?
Oikeasti?!
Mene sitten tekemään onnelliseksi lapsia,
joiden isä
on hellästi halaamassa heitä,
sen sijaan, että
katkera isä on
vankilan
metallisängyssä käpertyneenä.
Lohdutus
Olen joutunut verkkoon.
Ainoa asia mitä omistan
on taivas,
sekin näkyy rikkinäisenä.
Kun voimistuu sietämätön epätoivo
ja avuton kipu
niistä monista,
kenelle tämä aika tarkoittaa,
että aurinko näkyy vain osittain
kaltereiden takaa,
lohdutan itseäni.
Elä huomisen edestä
Ilta. Tuuli.
Myrsky pyyhkäisee pois
huolia ja suruja.
Kapea uusi kuu,
on keinuttanut pilviä,
se on laskeutunut alas
puutarhaani,
kuin arka rakastaja
vähän kauempaa.
Se kuiskaa minulle:
hymyile kaikelle
mitä ympärilläsi on.
Huomenna tätä kaikkea
et enää näe.
Elä kuten minä.
Huomisen edestä.