Kirjoittaja Kaciaryna Andrejeva
Kääntäjä Tatyana Pitchulina
***
Valkoinen pelto
kuin talvinen meri.
Kaikessa hiljaisuudessa,
huolien keskellä
Onneni yllä
Ja kipuni yllä
Kuukausittain
ja vuosittain
lentää, tärisee,
sanomaton loisto.
Rakkaan taivaan
Musta peitto
niin yksinäinen
Ja täysin mykkä –
siellä minun ainoa
kohtalon tähteni.
Rukoilen sitä,
Sitä myös pelkään
Yritän olla
pelkoa huomaamatta.
pysähdyn ikuisesti
Tähtien alle
rauhassa lepäämään.
Vaeltaessaan
polkua pitkin
siinä voi nähdä
eläimen jäljet.
Mikään ei ole enää pelottavaa
Mikään ei ole enää hauskaa
Kaikki ongelmat ovat väistyneet
Siinä hiljaisuudessa
laulut ovat vaienneet
Ja laulujen sijaan –
Selkärangat narisevat.
Kun kevät alkaa
missä tahansa maassa,
Ikkunan kautta alkaa näkyä loistosi,
se on minua varten.