RUNOT
Kirjoittaja Svetlana Lavochkina
Kääntäjä Tatyana Pitchulina
Karppikeitto
Serhi Prokofjevin lentokenttä, Donetsk
26 maaliskuuta 2014
On siirrettävä kalatiski taloa vastapäätä.
Olen törsännyt niin paljon viime aikoina. En yleensä tee näin…
Maksaa kaksitoista dollaria valtavasta karpista,
tämä onkin elävä karppinaaras, kaikkine kaviaareineen. Ja nyt on-
sen elämän viimeinen päivä.
Lyhyet veitsen pituussuuntaiset liikkeet.
Sattuu sormiin kun evät pistävät.
Läpäisen terällä sen suoliston.
Veitsi liukuu sen vatsan halki,
kuin voin läpi.
Kämmenessäni limainen kaviaarimöykky.
Se voimakkaasti turpoaa –
pyöritän sen jauhossa palloksi
ja paistan öljyssä – vitamiinipommi
rapea ja kultainen – juuri hänen makunsa mukainen.
Kreikkalainen resepti, keitto on yksinkertainen kuin aakkoset:
timjami, selleri, persilja, purjo.
Ripaus sitruunamehua, suolaa ja pippuria.
Kirjanpito on myös yksinkertainen – kalat kuolevat ravintoketjussa;
voittoni ovat tyydyttymättömät rasvahapot.
Saapuminen viipymättä. Sukellan liukuportaita alas.
Louboutinini juuttuvat portaiden väliin koko ajan.
Taas rahan tuhlausta, en näinkään yleensä tee.
Vielä muutama viikko, ja jalat turpoavat,
Eivätkä kolmensadan euron kengät enää mahdu minulle.
Keitto on lämmitetty. Inhoan kun hän on humalassa,
mutta ostin hänelle tänään vodkaa.
Hän ei tiedä vielä. Kerroin salaisuuteni
vain säveltäjä Sergei Prokofjevin jättimäisille kasvoille
tullin korkealla muurilla.
Lentokenttä loistaa tuoreella, kuuman keltaisella maalilla.
Ranskalainen hajuvesi leijuu matkustajien yllä.
Olen haukkanaaras, minun on munittava muna,
riittää, että se on elinkelpoinen, en tarvitse kultaista.
Puutarhaa voi nimittäin lannoittaa muullakin kompostilla
Paljon saalista,
Minun haukkakoiraani lentää Euroopasta pesään.
Hän on huijari, roisto ja muiden naisten perässä,
mutta meillä on debit ja kredit tasapainossa,
olemme hyvä pari.
Hän nukkuu niin hiljaa, ei yhtään kuorsaa yöllä.
Unessa hänen puutteidensa taso on mitätön.
Mutta kun hän syö lounasta,
Hänen kielensä jauhaa ja kiillottaa kuparia,
ja hän kutsuu itseään kreikkalaiseksi jumalaksi.
Riitelevä kana
Toukokuu 2014
Kerron sinulle tuhannennen kerran, kuparipää,
Olet hullu nainen. En edes halua vastata ”kyllä” tai ”ei”.
Olen kanssasi, eli olin, olen ja tulen olemaan.
Mistä sinä taas keksit riidan?
Katso kuvaa ultraäänestä: poika on elossa ja terve,
melonin kokoinen kohdussasi, vehkeet kaarella!
Sinä kulkukoira, tulit Münchenistä naama loistaen,
kuin olisit viettänyt jonkun kanssa koko yön.
Voi typerä nainen, eikö sinulle tullut mieleen, että kasvoni hehkuu
ilosta ja elämän hälinästä?
Murtauduit viberiini, whatsappiin ja facebookiin.
Löysitkö todisteita? Niin? Joten olepas hiljaa.
Jos et olisi raskaana, olisin jo lyönyt sinua…
Kuinka voitkaan haukkua, kun kaikki on niin kaunista?
Ai kaunista vai?! Ei kai tämä paremmaksi voi enää mennä!
En voi käydä edes kaupassa rauhassa,
koska joku naamioitu hirviö pääsee ohitse jonottamatta.
Missä naapurimme ovat? Miksi he eivät tule käymään?
Emme voi edes lähteä täältä: lentokenttä on raunioina.
Täytä auton tankki, kun huoltoasemalta vielä saa bensaa!
En halua kuunnella tällaista. Jotta örkit pääsisivät häpäisemään kauniin kotimme?
Tai jotta käyttäisin kovalla työllä ansaittua rahaa jonkun muun vuokrahäkkiin?
Turvallinen häkki, jonka ikkunasta näkyy kaatopaikka, on sata kertaa parempi,
kuin jokimaisema tältä terassilta, josta näkyy ammusten ilotulitus.
Jo ennen kuin lapsemme oppii erottamaan äitinsä äänen isänsä äänestä,
Hän oppii erottelemaan haupitsin äänen kranaatista.
Kyllä, Donetsk on vaikeuksissa juuri nyt, mutta se ei kestä kauan:
Likainen pyykki pestään yöllä,
Ja aamulla se nousee puhtaana kuin Jomolungman lumi.
Jos olet niin innokas asumaan täällä, miksi olet niin sokea?
etkö näe, että maali on irronnut aidasta? Niin kiireinen olet,
etkä ole löytänyt aikaa bideen asentamiseen, jonka ostit jo puoli vuotta sitten.
Mistä luulet rahan tulevan? Minä olen takonut jatkuvasti.
Etkö ole nähnyt, kuinka paljon olen valmistanut sille hotellille?
Sata ruusua ruostumattomasta teräksestä, kromiset Masandra-viiniköynnökset,
raskaat kuin myllynkivet. Kellotapulin kokoinen, mehiläisen muotoinen kattokruunu,
kaksikymmentä pronssista kärpästä kylpyhuoneisiin, deluxe-huoneisiin.
Kerkesin jopa lähettää valmiin työn juuri sopivasti
ennen kun rosvot varastivat koko ulkomaisen lastin.
Älä valehtele. Vietit päiväkausia mielenosoituksissa,
heilutit kelta-sinistä lippua, lauloit ukrainalaisia lauluja.
Auttoiko? No ei todellakaan!
Muistatko sen naisen, joka oli sidottu tolppaan
käärittynä suosikkilippuusi?
Raivoissaan väkijoukko sylki hänen kasvoihinsa ja löi häntä vatsaan.
Pysäyttikö Rambomme jeeppinsä?
Sen naisen vieressä oli örkki jolla oli tykki,
Eihän mulla ollut muuta kun olutta tavaratilassa.
Rukoilen Jumalaa, että tulevasta pojastasi
Ei kasvaisi sellaista pelkuria kun sinä.
Voit haukkua minua ihan miksi haluat.
Meidän tilillämme on viisitoista tuhatta euroa, emme pelkää mitään.
Tarvittaessa paetaan Saksaan, sieltä löydän töitä.
En ole turhaan maailman kilpatason seppämestari!
Et ole mestari, vaan tuppisuinen, toisen luokan kömpelö.
He eivät välitä meistä siellä, emme kuulu heidän kansaansa.
Ja kuka edes antaisi sinulle työviisumin?
Mahdollisesti sen tekisi Münchenin huorasi?
Rauhoitu jo! Vaihtoehtoja on. Pidä huolta munastamme että se kuoriutuu,
Annan lahjuksen tiesulussa,
Paetaan Kreetalle. Kalastan ja kerään oliiveja.
Sinä kävelet meidän tipumme kanssa rantaviivaa pitkin.
Oletpas tyhmä… nyt on jo keskiyö, et pysty viemään meitä
Artem- ja Panfilov-katujen risteykseen
jossa olemme aina ennen sotaa sopineet riidat: sadettajan delfiiniroiskeet
ovat jo vaihtuneet
panssarivaunujen kilpa-ajoon.
Emme ole lähdössä minnekään tässä kuumassa kelissä:
Pesämme on viihtyisä, täällä on ilmastointi.
Laita pois se moppi, riitelevä kana
Tule tänne niin silitän sinun pystyyn nousseet höyhenesi.
Tule sänkyyn minun viereeni.
Ritariperhonen
Donetsk, elokuu 2014
Siipeni ovat arvokkaita aurinkopaneeleja:
rubiinit, safiirit, opaalit kultareunuksissa.
Olen verovapaa, vapaa lasten kasvattamisesta, nautin kun on vaikea hengittää.
Taiteilijoiden ja runoilijoiden ikuinen suojelija,
lempeä, viaton alushameiden silkki,
herkät suudelmat, ylösnousemuksen pitsinen ihmeidentekijä,
ja myrskyisten pikkuasioiden erehdys.
Maistan ruusuja imukärsälläni –
tunnistan niiden lajikkeet nektarin mausta.
Imen aprikooseja ja päärynöitä, häränsydän-tomaatteja,
hylätyissä puutarhoissa, kaupungeissa, joista on lähdetty sotaa karkuun.
Kuolisin kuitenkin uupumukseen, jos söisin vain lihatonta ja maidotonta.
Sukulaiseni rauhallisista maista eivät omista paljon,
mutta tässä olen kuin Rockefeller, juhlimassa joka päivä.
Tartuin kynsilläni tiukasti
vaaleanpunaiseen sileään terälehteen.
Kuitenkin imukärsäni tietää: tämä ei ole ruusu.
Nautin eniten ukkosmyrskyn jälkeen –
en tarkoita sitä tylsää myrskyä, kun Zeus lyö timpaneja,
vaan paikallista myrskyä joka on keinotekoisen murhaava diastole[1],
tyhjä synkopaatio[2], cadaverin[4] kouristukset esitahdissa[3].
Söin molempien sotivien osapuolten sotilaita:
Panssarivaunujoukot, lentäjät, laskuvarjomiehet, ampujat.
Imukärsäni maisteli verisuonien verkkoja:
Seos on kitkerä. Vanhat kannibaalit sanoivat:
„Mikään ei ole suloisempaa kuin pienen pojan käsi.“
Mutta minä pidän siviilinaisen kainaloa parhaana herkkuna,
sen suolainen rauhallisuus ja kiilto, sekä sinkin huolellinen lempeys.
Hän ei välittänyt, että pommitus oli menneillään. Keräsi marjoja.
Itsepäinen nainen! Hän halusi putsata pensaat oli mikä oli,
Viimeiseen marjaan asti, jotta astia tulisi ihan täyteen.
Vasen kesäkenkä suli – siitä jäi kumilätäkkö,
Oikea kesäkenkä lensi iskuaallon voimasta läheiselle katolle.
Iirikset kun jäädytetty lasi, hiukset kun tattarikonfetti;
Vatsa kuin kaalinpää, jonka ympärillä shortsien riekaleet.
Miehen jeepin jarrutusääni kuulostaa miljoonien hiirten vinkumiselta.
Talo, takomo – ovat ehjät, tuore maali on portissa. Keittiössä liedellä
kiehuu keitto. Uusi bidee on kloorilla putsattu.
Puutarhassa on täysi sotku – ja minä lepäilen
naisen isovarpaan päällä. Siipeni ovat kuin aurinkoenergian voimala.
Mies nostaa mielettömän tennarin valkoisen pohjan –
Enkä sen jälkeen ole enää perhonen, vaan tahmea kultainen vaahto.
Tässä elokuussa olen adrenaliinihullu.
Vetysydämeni on äärimmäisyyden puvussa.
Marsin metamorfoosit eivät koske hyönteisiä missään myytissä,
mutta jumala ei välitä kuolevaisten harmaista kuvitelmista.
[1] Diastole – Diastole on yksi sydämen sykäysten vaiheista;
[2] Synkopaatio – blues- ja jazz-rytmeille tyypillinen painopisteen muutos vahvasta rytmistä heikkoon.
[3] Esitahti – epätäydellinen tahti ensimmäiseen tahtiin, joka aloittaa musiikillisen lauseen tai melodian.
[4] Cadaver – ruumista käytetään tieteellisiin tarkoituksiin.
DONBASIN MAALLISTEN NAUTINTOJEN PUUTARHA
joulukuu 2014
Hei, vanki Arkady, lepoaika on ohi.
Itsemurha on itsemurha, mutta kukaan ei vapauttanut sinua
Kansalaisvelvollisuuksistasi.
Nouse nyt haudasta saavuttamaan mitä pitää,
minä takaan sinulle ikuisen kunnian,
ainakin molemmilla aivopuoliskoillasi.
Osoitit mahtavaa lahjakkuutta
tiedostamattomalla petoksen rintamalla.
Vankila valtakunnassa,
jossa tuhosit susiparven
se on sairautesi tärkein temppu.
Matka on kuitenkin vielä pitkä.
Uusia susia tulee pohjoisesta,
niillä on säkit auki.
Punahilkalta
repäisivät hameen
ja laittoivat sen lihavan
Imperiumin päälle.
AIDS on „Venäjän rauhan“ joukossa
potkaisee ovet jalalla,
lyö tykin neuvottelupöydälle,
translitteroi käänteisesti.
Happomainen polttomerkintä
matalien otsien matriisilla,
kääntävät F. M. Dostojevskia
lehmän litaniaa käyttäen,
jotka plebeijit osasivat lyhentää.
Ja vähän ajan päästä
rutto ohittaa
vastasyntyneen
kaikilla tuuliruusuilla.
Vuosituhannen vaihteessa
tykkäsit kopioida Vermeeriä.
Heitä pois kaksi vuosisataa:
niin saat intohimoa
teräväkärkiselle avantgardille.
Arkady, tilaan sinulle triptyykin
„Donbasin maallisten nautintojen puutarha“
A la retroviruksinen Bosch.
Kanvaasi on taivas,
lentokoneille myrkkyä
ja lannoite taiteilijoille.
Aloita kukkaisella taustalla:
ympärivuotinen nurmikko.
Tulppaanit, ruiskukat, pionit
hämmästyttävässä loistossa.
Muista infrapunapaletti säännöistä:
ruumiit ovat sinisiä,
rappeutuneet huvilat ovat violetteja.
Autot ovat magentan väriset.
Elävät sotilaat ovat karmiininpunaisia.
Toivottavasti et pahastu
jos maksan sinulle maalit.
15 euroa –säädin ne hyvin
laitteiden pigmentteihin
pataljoonani puolesta.
Pystymme korvaamaan pellavansiemenöljyn verellä.
Tiedätkö, ensimmäisessä maailmassa
HIV-potilaat
käyttävät estolääkitystä,
ja elävät kun terveet,
kauniisti.
Samoin sinun, Arkady, mestariteos ilmassa,
siitä tulee parantava hoito
Donetskin kaupungille.
Vasen puite
*
Baijerin Alpeilla.
Lisa king size -sängyssä,
hänen päänsä on olkapäälläni.
Muistan kuinka harhaisesti toivoin hänen kantavan lasta –
eurooppalaista, itäblokin sonnilta.
*
Lara kuin tattarikukka
tulee vastaan
salaperäisellä ilmeellä,
hänen hiuksistaan, ranskalaisen hajuveden alta,
tunnistan keitetyn kalan tuoksun.
Liukuportaat ohittavat Prokofjevin pään järkäleen.
Hän ottaa iPhonensa esiin ja näyttää ylpeänä valokuvaa
kaksi viivaa,
testiviiva on kirkkaampi kuin kontrolliviiva.
Hänen typerät Louboutininsa jäävät koko ajan
portaiden väliin.
Hän arvasi eurooppalaisesta seikkailustani:
aina hän jotenkin tiesi, kun hyppäsin tattariin.
Lara, sinulla ei ollut mitään pelättävää.
Rakastin vain sinua, ärhäkkä tyttöni.
Keskiosa
*
Mars, sodan jumala, pakeni
metallivaltaistuimeltaan,
elääkseen niveljalkaisten ruumiissa.
Jos näet kuolleen hyönteisen –
tiedät, että se on hän.
Hän nauttii täysillä joka kerta,
kun sitä puristetaan.
*
Lara on puutarhassa.
Hänen liikkumattomalla sormellaan –
ritariperhonen, joka on lihansyöjä.
Tästä eteenpäin minun dialektiikani on
kiväärini lentorata.
Optinen tähtäin – äänenvaimennin – vihollinen:
tarkka-ampuja on maassa.
Haukan kanssa ollaan nopeassa syöksyssä,
brodeerattu hihaan
monikamera.
Merapi, Vesuvius, Rainier –
kolmen minitulivuoren kokous.
Hiljaisella järvellä, jossa kaksi sinistä puoliväriä.
Joskus kutsuin tätä paikkaa
Riviera-kaivoksi,
joskus Donbasin Krimiksi,
joskus pellon Cayo Coco:ksi[1] –
se oli salainen kohtaamispaikka.
Nyt tässä on ampuma-alue.
[1] Cayo Coco – saari Kuuban keskiosassa, suosittu lomakohde.
Oikea puite
Söin olkahihnat.
Roikuin ylösalaisin.
Jos Donetskissa olisi haaremit,
olisin liittynyt eunukiksi.
Vasen jalkani on sidottu jeeppiin
Oikea jalka panssaroituun miehistönkuljetusvaunuun. Autot käynnistyvät,
lähtevät vastakkaisiin suuntiin. Käsityöteloitus-
tämä on ampujan etuoikeus.