RUNOT
Kirjoittaja Raman Abramchuk
Kääntäjä Tatyana Pitchulina
***
Heidän luo, jotka jäivät Neuvostoliiton kellariin
johon ei Jumalanäidin rukous eikä kännykän signaali pääse läpi,
kolmantena päivänä saapuu keiju
kumitappien diadeemissa –
jakaa annoksia
soittaa rakkaille
ilmoittaa missä olet
pyyhkii pois kyyneleen ja lupaa
että annetaan.
Pidä huolta itsestäsi
15:lle.
14.10.2020, Akrestinin pidätettyjen eristyskeskus
Telegram chat
Missä tahansa epäselvässä tilanteessa – aloita Telegram chatti
Lisää kaikki mukaan paitsi ne jotka siihen eivät kuulu – myöhemmin selviää, kuka on veli ja kuka ei
Sovi tapaamisen kaukaisen tulevaisuuden kanssa – ja anna erikoismiliisin vartioida.
Onkin parempi kun erikoismiliisi mukana– et tarvitse karttoja kun vaan löytyy mustaa.
Kun tervehdit jotakuta, näytä voiton merkki, kun hyvästelet – näytä sydän tai nyrkki.
Anna tyttärille nimet Sveta ja Masha, anna pojille nimet Styopa ja Pasha
Ja kun luet heille satuja, kerro heille, että on ritareita ja on miliisejä,
Mutta muista, että tärkein hahmo tässä tarinassa olet sinä,
sekä osaamisesi puhaltaa näppärästi jäälle sillöin kun ulkona pakkanen,
ja olla häpeämättä.
Omistettu: R. Bandarenkolle
Mittarissa nolla promillea alkoholia,
sata promillea rohkeutta veressä.
Sanotaan, että sankarit eivät kuole
mutta miksi silmät ovat märät vaikka kuinka niitä hieroisi.
Relokaatio
IT alalla puhutaan relokaatiosta.
Minulle se on katkera pako –
Kamennaya Logan lätäköissä likaisen lumen läpi.
Roikkuvat kassit sylissä, toinen toista epämukavampia.
***
– Hei, miten menee, onko siellä kallis vuokra?
– Hei, ihan sopivaa, olemme vuokranneet koko mökin, takka ei toimi, muuten kaikki hyvin.
– Wau, Valko-Venäjä pystyy, hyvin tehty!
– Kyllä, uskomme ja pystymme. Kyllä pärjätään!
joulukuu 2020
***
Ehdottomasti tulemme takaisin
Ennemmin tai myöhemmin
Kiovasta, Poznańista, Daugavpilsistä
Kaikki, joista ei tullut juoppoja,
Kaikki, jotka eivät onnistuneet saamaan lämpöä vieraiden ihmisten keskuudessa,
Jotka eivät pystyneet asettumaan,
Ja myös kaikki, jotka
tienvarsiasemalla
Ostivat kahvia, lukivat uutisia –
Miettivät milloin jo katoavat
Ympärillä kiertävät…
Kaikki, jotka ovat samanlaiset puhujat kuin minä.
Jotka jäävät suusta kiinni
He kaikki kuitenkin tuntevat niin vahvasti, kuinka kaikki joet laskeutuvat laaksoon
Sinne missä koti on.
11.03.21
***
Kun lähdin –
piilotin lauluni matkalaukun pohjalle,
työnsin taskuihin kaikki kielet mitkä osasin,
tunnusmerkit kätkin sukkiini,
suosikkipaikat unohdin tarkoituksella,
puhelinnnumerot ja kaikki viestit – poistin puhelimesta,
peitin hymyn,
söin salasanat,
nimeni pyyhin pois kasvoilta.
ja sitten rajavartija tarkisti passini,
leimasi sen
eikä kysynyt
yhtään mitään.
Ominstettu: M. Znak, M. Kalesnikava, V. Babarykin esikunta
Me piilotimme tiedostomme pilviin
Sinne, missä unelmamme ovat.
Siksi olisi parempi, että veisitte roskat pois.
Sen sijaan että viette toimistosta laitteemme.
Piilotimme sinne myös
salaisen aseemme
Täynnä maagisen huilun ääniä.
Joudutte elää tämän myrskyn keskellä,
Joka koostuu meidän tiedostoistamme, unelmistamme ja nuoteistamme.
Piirimarssin osallistujille Lagoi-radalla 12.4.2021
Okei, syödään valkosipulia –
Länsirintamaa ei ole,
Idässä ei ole Kurskin taistelua.
On vain sinä ja paha heikkoutesi,
Ja virtsa, joka valuu itsestään.
Kuinka kauan ollaan peräkkäin kasvot seinää vastaan?
Muistatko sen turhan hiihtoretken
Minskin laitamilla?
Kuinka kauan etsitty ulospääsyä
Maaseutualueiden loputtomassa aidassa,
kunnes sain tarpeeksi ja kiipesin yli.
Jos rikot jonkun sääntöjä, olet pelin edessä,
Ja peli alkaa.
Siitä sain adrenaliinia,
Sen avulla pääsin ulos niin kun toivoin
Ja kohta olen kotona,
olenkin
melkein perillä.
Omistettu:Jehor Martynovichille
Nykyinen Valko-Venäjän journalismi –
Kun kuvasit videon salaa
muuntajalaatikon takaa,
Kun tämä poliisijuttu
jätetty „Minska Glazaan“,
Kun perustettu telegram chatti ,
jonka mukaan äärimmäiseksi luokiteltu
myös puutarha, ovi, talo.
Ei ole enää olemassa Minä-Me Martynovichia
Nyt sinulla on Martinovichin muistikirja.
Älä kysy liikaa,
Istu alas, kirjoita.
Omistettu: Vitold Ashurkalle
Muistomerkki ei mahdu mihinkään –
Ei muistiin, ei aikaan, ei paperille.
Pelasta Herra, jos voit.
Jos et pysty – sano edes jotain.
Kärsimyksiä täynnä jo kurkkua myöten,
Emme pysty nielemään yhtään enempää.
Saimme joskus lähteä paratiisista,
onko kidutusleiri tarpeen?
Nouse Jumala, ota maan voimiin pahuuden haltuun.
Olimme suolaa, nyt suola on kaatunut.
Ole kiltti, voisitko ystävällisesti kerätä…
Joulu 666
Jumala on hävinnyt.
Vampyyrit ovat kaikkialla –
Kaduilla on vampyyreja,
juhla-aukioilla vampyyreja,
joulukuusen alla ja seiminäytöksessä,
taloissa ja temppeleissä.
Vampyyrit, vampyyrit, vampyyrit,
Myös sisälläni
vampyyrit.
Irvistelevät ilkeästi,
pilkkaavat ja kiroilevat,
Rikkovat ikkunoita…
Lopettakaa!
Minä sanon
vampyyreille:
Haluan käyttää valtaani.
Heitän ulos pihalle,
Röyhkeitä pirulaisia.
He irtoavat minusta.
Korjaan ikkunan,
Jään yksin.
Ikkuna
Hiljaisuus
Jumala
Muistomerkki Pääsiäisenä
Miksi kaikki puhuvat päivistä
– palaamme kaikki takaisin yöhön kuin Pääsiäinen,
tippumme lentokoneesta kuin temppelistä,
hukumme suudelmiin ja kyyneliin,
kiirehditään kuin Maria Magdaleena kynttilöitä viedessä
– herätäkseen niitä joita elävältä haudattu.
Pääsemme seinien läpi, tunnustelemme heidän kylkiluut, istumme muistomerkkien päällä pöydän ääressä.
Roman ja Witold istuvat seppeleet päässä,
Alexander istuu kukka takissaan
…
Pöydässä istuvien varjot
haihtuvat vähitellen.
***
Tähän asti olet kiinnittänyt pyörän lukon numerolla
yhdeksän / nolla kahdeksan / kaksikymmentä.
Se on näin aina kiinnitetty Isänmaahan –
et pelastu vaikka lähtisit Marsiin,
päivämäärä on ruuvattu tiukasti aivojen ytimeen.
Emme oletettavasti hävinneet, mutta miksi örkit hallitsevat meidän kirkot?
Kirjoitanpas kirjeen Stepanille ja Maxille,
Lähetän sen lähettiläiden kautta…
Polkupyörä on irrotettu
Amatöörit asialla
Tie kotiin
8.9.2022