RUNOT
Kirjoittaja Nadiya Havryliuk
Kääntäjä Tatyana Pitchulina
***
– Älä hoputa. Odota vielä.
Etsin avaimen, sitten lähden
Pisarat tippuvat, aikani loppuu.
Etsin avaimen…
– Isoisä, ovea ei enää ole
Vain yksi seinä on jäljellä,
Sekin on ammuksen raapima.
– Minulla on iloiset muistot, jotka pitävät minua täällä
Älkää hoputtako. Lähteminen on vielä liian aikaista minulle.
Musta aukko ikkunan paikalla,
Ja sen vieressä musta kuoppa maassa,
Enkä tiedä tarkalleen, miten onnistuu
Löytämään kodin avaimen sydämestä.
7.5.2022
***
Pommeja putoaa taivaalta
Sydän putoaa rinnasta.
Kauhu. Aikakin pysähtyi.
Helmikuu edelleen itkee.
Kuuletko – tykistö taistelee.
Tärisee maa, oli joukot juuri tässä.
Kymmenen kilometriä „nollasta“
olen jo hetken päästä.
Mitä se on: vihollisetko ampuvat?
Ehkä lentokone? Tai ukkosmyrsky?
Missä huominen on se kaukainen?
Päivän verran kestää ikuisuus…
Tuuli puhaltaa ääniä ympärille
„pam… pam… pam“ liian kovaa.
Taas Danten piirit…
Hiljaisuuden hetkenä olet pelkkänä korvana:
Kuulet kun varpuset laulavat
Iloista „tsilp-tsilp“ laulua!
Kuinka he meitä muistuttavat:
„Kevät saapuu nyt, tervetuloa!“
20.06.2022
***
On pyydetty rautakupolia,
Mutta taivaan sinisen läpi
Vihollisen raketit ovat päässeet –
Eikä kyseessä ollut ukkonen.
Tulinen kylpy valui –
Betonikupoli säikähti.
Sen alla itkivät lapset
Miten olla pommisuojassa?
Tanya itki ja sitten rauhoittui…
Oli viimeinen pisara vettä –
Oli elämän pisara tuo.
Kupoli.
Katkera ja sitkeä Mariupol.
14.07.2022
***
Jouduin todistamaan mittaamatonta kipua:
Kun kivinen Krementšuk huutaa,
Kun revitty Ivankiv itkee,
Kun Borodyankan murhatut pysyvät hiljaa.
Tukahdutettu, tuskin kuuluva valitus –
Näin haavoittunut Gostomel apua anelee,
Ja Bucha vuotaa verta, se kostoa vaatii taivaalta.
Väistämättä. Joka päivä, on uusi kaupunki.
Kuin kivun aakkoset.
Tiukasti puristi hampaansa yhteen yhtenäistynyt maailma.
19.07.2022
***
„köh… köh…” – konekivääri yskii
Matkalla pois Nova Kahovkasta
Perhe on pyrkinyt johonkin piiloon…
Ammuttu auto ja… vihainen kiroilu.
Pikku Sofiyka – hän on vasta kuusi –
Ennen kaikkea haaveilee tanssimisesta Ivaksen kanssa, kun veli kasvaa.
Venäjän viha kaikki tuhoaa. Molemmat lapset tappaa.
Se tappaa myös heidän vanhempansa, isoäitinsä – kaikki…
Pikku Ivas huusi sen viimeisen kerran.
Ja siinä missä lasten naurun olisi pitänyt kuulua, –
Ukrainan Madonna on surullisin kasvoin.
8.2.2022
***
„Sinun se ei ole. Eikä sillä väliä. Voit kyllä ottaa sen“ –
Näin ajattelevat paholaisen lapset.
He pystyvät varastamaan ja tappamaan,
He hukkuvat valheisiin. Ja perustavat leirejä.
He suodattavat ihmisiä kuin nesteitä,
Suodattavat eritasoisten suodattimien läpi.
Ja pelastamisen ajatus on selvä –
Eikä tämä totuus pelota heitä:
Tänään kaikkien onnellista elämää
myrkyttävät vain he,
jotka ovat umpiossa syntyneet.
16.8.2022